Kuntien tilinpäätöksistä

Kuntien tilinpäätöksistä löytyy hieman pumpulia

 

Kevään aikana on riemuittu isoilla otsikoilla kuntien ylijäämäisistä tilinpäätöksistä.

Osittain oikeita toimenpiteitä on kunnissa tehtykin, mutta liian leveään hymyyn vievää johtopäätöstä ei voida vetää.

Tulokset näyttävät hyviltä, mutta ne eivät ole rakenteeltaan läheskään niin hyviä kuin on annettu ymmärtää.

Kuntasektori teki kokonaisuutena noin 1,6 miljardin euron ylijäämäisen tuloksen. Positiivista tulosta kuitenkin varjostavat monet elementit.

Samaan aikaan kuntien velkataakka nimittäin paisui jo yli 13 miljardiin euroon lisäten kuntatalouden epätasapainoa.

Tulokset rakentuivat myös hyvin pitkälti kunnanvaltuustojen päätöksiin veronkorotuksista, omaisuuden myynnistä ja valtion päättämistä tilapäisistä 700 miljoonan euron elvytysrahoista.

Kunnat saivat muun muassa tilapäisen korotuksen yhteisövero-osuuteen, Kela-maksun poistamisen ja tilapäisesti myös ennätyskorkeat valtionosuudet.

Tulosten kiillottelussa apua toi myös poistojen alimitoittaminen. Kokonaisuutena tämä yhtälö ei kerro vahvistuvasta kuntataloudesta, vaan antaa liian ruusuisen kuvan todellisesta suunnasta.

Realistinen kuva kuntien taloudesta syntyy, kun tarkastellaan kuntien tulo- ja menokehitystä pitkällä aikavälillä.

Ensinnäkin, tulokehitys tulee madaltumaan voimakkaasti lähivuosina. Valtion 50 miljardin budjetti menee pian kuntokuurille ja säästöjä tehtäneen myös kuntien 10 miljardin valtionapuihin.

Yhteisövero-osuuden tilapäinen 10 prosenttiyksikön korotus livahtanee takaisin valtiolle, valtionosuuksien korotuksista pitkällä aikavälillä ei kannata edes uneksia ja uusien veropohjien siirtäminen kunnille jäänee haaveeksi. Tulokehitys näyttää heikolta.

Menokehitys taas pahentaa tilannetta entisestään. Esimerkiksi Mäntyharjussa henkilöstön määrä on kasvanut 10 prosenttia vuosien 2006–2010 välisenä aikana johtaen suurelta osin 6,3 prosentin kestämättömään menokasvuun.

Koko kuntasektorilla 2000-luku mentiin keskimäärin 5,3 prosentin vuosittaisella menokasvulla, kun kestävä talous sallisi noin 2 prosentin menokasvun. Samalla ajanjaksolla kuntasektorin tuottavuus laski 11 prosentti. Suunta on hyvin vaikea.

Lisähaastetta tuottaa se, että ikääntymisessä Suomi on Euroopan kärkimaa seuraavat 20 vuotta.

Väestötekijöistä johtuva koko kuntasektorin sosiaalipalvelujen lisärahoitustarve kasvaa noin 1,2 miljardia euroa ja terveyspalvelujen noin 1,5 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä.

Suomen nopeimmin ikääntyvänä alueena Etelä-Savo saa tästä potista valtavan haasteen.

Kokonaisuutena arvioiden meno- ja tulokehityksen linja ei siis ole ollenkaan kestävällä tiellä. Eli sosiaali-, terveys- ja opetuspalveluja ei kyetä turvaamaan nykymenolla.

Muutosvalmiuden täytyisikin jatkossa heijastua kaikesta julkisen sektorin toiminnasta. Muuten ollaan Portugalin tiellä.

Antti Häkkänen

lakimiesopiskelija
kunnanhallituksen jäsen,
kunnanvaltuutettu (kok.) Mäntyharju

Julkaistu Länsi-Savo-lehdessä ja Pitäjän uutiset lehdessä